6.9.2015

Napillinen lasten puuvillapaita - haastetta kerrakseen

Tämä pieni aikaansaannokseni on valmistumisestaan lähtien roikkunut yksinään henkarilla - kesä kun meni jo, eikä tälle ole löytynyt oikein mitään sopivaa kaveriakaan tyttären vaatekaapista. Mutta halusin tämän nyt kuitenkin esitellä - jotta pikkupaita saisi edes hetken huomiota.




Vaikka tämä paita siis onkin varsin pikkuinen (koko116), oli sen tekeminen aika puurtamista - kyseessähän on ompeluhistoriani ensimmäinen napillinen paita. Projekti oli haasteellinen jo kaavojen piirtämisestä ja kankaiden leikkaamisesta lähtien. Solmuun mentiin ryminällä myös ompeluohjeita lukiessa, ja ommellessakin sattui yhtä ja toista.


Kuten tämmöistä.... pähkäilin ja pähkäilin ja tarkistin olinko leikannut nappitolpan liian lyhyeksi... kunnes valaistuin... tuo kaarihan ei siis tietenkään ole hihansuu vaan kaula-aukko.... hihihi kyllä nauratti  - ja itketti - voi että onnistunkin aina hölmöilemään näin.

Prosessi oli siis aika pitkä, kun piti aina uudestaan ottaa vauhtia takapakkien jälkeen. Mutta VALMISTA tuli, ja olen niin onnellinen kaikesta uudesta oppimastani. Ja olen myös onnellinen, että kyseessä oli lasten paita!! :-)
Olen tosiaan iloinen, että en luovuttanut! Uuden oppiminen on lopulta todella antoisaa - ompeluharrastuksessani tätä uutta ja oivallusta riittää vielä moneksi vuodeksi. :-) Ja tuollaisen hankalan ompeluksen jälkeen voi hyvällä omatunnolla ommella pari nopeaa helppoa mekkoa, kuten esimerkiksi edellisen postaukseni digimekko. 

Tässä vielä kuva valmiista nappitolpasta - napinläpeineen ja nappeineen. Tämä työvaihe (napinlävet ja napit) vaati ainoastaan yhden katkenneen neulan ja kaksi haljennutta nappia, mutta tuloksena mielestäni ihan siisti rivi nappeja!  
Käytin hyväksi ompelukoneeni napinläpi- ompeluohjelmaa ja -jalkaa. Ompelin napitkin koneella (koneessani on sellainenkin ohjelma, vau!) - tosi kätevää, kunhan pääsin vauhtiin. Tuo ylin nappi pitäisi kyllä vielä siirtää, kun se vetää tolpan hieman vinoon, mutta viitsinkö, kun ei lapsi tätä paitaa taida koskaan käyttää... 


Kankaana tässä on kukallinen, paksuhko (liiankin) puuvilla. Kaava on Alt om Håndarbejde - ompelulehdestä, nr 7/14.

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa!

Yritän saada pian kuvattua toisen valmiin projektin, jotta voisin sen postata sen tänne. Kiireiden takia tässä kyllä voi taas hurahtaa päiviä.

T Maija

6 kommenttia:

  1. Onpa upea lopputulos - piti vielä tulla katsomaan vaikka suunnittelin hammaspesulle lähtemistä ;). Eiköhän tämä nyt käyttöön tule, ei noin nättiä paitaa saa käyttämättä jättää! Neuletakin kanssahan se tuo mukavasti kesän talven keskellekin :). Arvaa minä en ole ikinä (tai hetkinen, kerran nuorena ja rohkeana olen tainnut) uskaltanut käyttää ompelukonetta tuohon nappien ompeluun! Laittelehan tänne sitten seuraavaa projektia esille kun ehdit, kiva nähdä mitä muuta on valmistunut :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos. Täytyykin täydentää lapsen vaatekaappia parilla neuletakilla, ja kokeilla josko hän suostuisi tämän päälle laittamaan. Minulla oli ajatus tehdä joju alaosakin (shortsit tms) muuta se jäi vielä ajatustasolle....
      Helpointa on ommella kaksireikäiset napit, mutta kyllä neljäreikäisetkin ihan hyvin sai ommeltua. Mutta tarkkana pitää olla! Ja tarpeeksi nappeja jos sattuu halkeamaan.

      Poista
  2. Voi kun ihana paita. On kyllä niin ihana kun saa tehtyä jonkun uuden jutun ja kun onnistuu siinä:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain! Tässä oppi monen moista vaikka pieni paita onkin. Kiitos!

      Poista
  3. Suloinen ! Harmi kun jäävät niin pian pieneksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Meidän pieni kasvaa aikamoista vauhtia tosiaan! Hän oli pieni piiperoinen neljä vuotta sitten (kun tapasimme hänet ensikertaa), 89cm. Ja nyt 119 cm jos ei jo 120cm. Aikamoinen pyrähdys! On tässä hypätty pari käyrää :-)

      Poista